SUOMALAISEN MOTORISTIN TUKENA

 

HANDYN TARINA

Ei helv….! Ei voi olla totta! Lähes 15 vuoden pitkä odotus, ja tässä sitä ollaan. Upouuden prätkäni neitsytmatka liikkeestä kotiin pienen ilta-ajelun ja ihastelun merkeissä päättyi lähes katastrofiin. Pysäköimäni pyörä kippasi saman tien seisontatuen yli kyljelleen. Onneksi ehdin ottamaan muutaman hyppyaskeleen, eikä jalkani jäänyt kaatuvan pyörän alle. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä! Apua, keskellä “ei mitään” kukaan ei ollut näkemässä eikä auttamassa! Uskomatonta, mutta totta: onnistuin kuitenkin aivan omin avuin saamaan juuri tankatun, laukkusarjoin ym. lisävarustein varustellun yli 250 kiloa painavan pyöräni pystyyn.

Selvisin tuosta kaikesta lopulta kipeytyneellä selällä, kolhiintuneella itsetunnolla ja maalipurkilla. Opin myös paljon; tuon vuoden 2005 huhtikuun lopun jälkeen en ole kaatanut pyörääni kertaakaan, en ajossa enkä parkissa. Opin katsomaan tosi tarkkaan mihin ja miten pyörän voi pysäköidä. Upottavalle alustalle pysäköidessäni opin käyttämään mm. puiden juuria, paikalla olevia kiviä ym. paikan päältä löytyneitä esineitä.

Ajokokemuksen karttuessa ja lukuisten parkkeeraamisten jälkeen oivalsin kuitenkin pian, että paljon helpompaa on pitää aina mukana jotain taskuun mahtuvaa levyä, jonka voi laittaa seisontatuen alle tarpeen vaatiessa. Otinkin sitten käyttööni jonkin vanhan jääraapan.

Olin niin innoissani uudesta hienosta pyörästäni ja vuosikausien jälkeen löytämästäni vanhasta rakkaasta harrastuksestani, että tunsin olevani ihan “moottoripyöräilyn Forrest Gump”. Tein seuraavina vuosina useita tuhansien kilometrien reissuja niin Suomessa, kuin Ruotsissa ja Norjassa. Jo näiden reissujen ensi metreillä syntyi uusi oivallus: siihen levyyn pitää laittaa naru! Oli nimittäin pari kertaa pyörän kaatuminen tosi lähellä, erityisesti silloin, kun maaperä oli niin pehmeää, ettei pyörää voinut jättää hetkeksikään pelkän seisontatuen varaan satulaan noustessa. Tämä korostui erityisesti silloin, kun pyörässä oli täysi matkavarustus laukkusarjoineen sekä teltat ja makuupussit “takapenkillä”. Ne oli muuten aikamoisia “akrobatiaharjoituksia”, kun vasemmalla kädellä piti pyörää tasapainossa ohjaustangosta ja samalla ujutti jalkaa korkean matkaenduron satulan yli. Olin saanut muutenkin tarpeekseni kyykkimisestä ja käsieni likaamisesta, kun sateen jälkeen piti noukkia levy talteen kuraisesta maasta.

Naru muutti kaiken. Oli tosi helppoa nousta satulaan, kun seisontatuki oli vielä tukevasti maassa levyn päällä. Sitten kun kaikki oli valmista lähtöä varten, nostin vain levyn narulla ylös. Jos levy oli vähänkään likainen, nostin sen narun avulla suoraan pussiin käsin koskematta. Kelasin narun vasta sitten levyn ympäri pussin ulkopuolelle. Näin kädet ja naru pysyivät puhtaina.

Kului vuosia. Ihmettelin miten kukaan muu ei ollut tehnyt samaa oivallusta. Joskus kuulin ohi kävelleiden motoristien kommentoivan, että tuohan on hyvä idea. Lopulta, reilu pari vuotta sitten näin yhdellä hyvin iäkkäällä motoristilla saman “systeemin” kuin itselläni. Kävin jututtamassa häntä, ja meillä oli ihan samat argumentit narun tuomista eduista. Lisäksi ihmettelimme yhdessä sitä, että miten muut eivät ole “hoksanneet” samaa juttua.

Itse asiassa jo vuosia ennen tuon vanhan ja viisaan miehen tapaamista vuonna 2008 alkoi lama. Se oli kuin isku palleaan. Mainoslahja-alan yrittäjänä sain karvaasti kokea kuinka yritysten “rahahanat” sulkeutuivat. Mietin jo silloin, että pitäisikö minun yrittää saada “lisäboostia” tyrehtyneeseen yritystoimintaani ja kaupallistaa “keksintöni”. Mutta ei. Aivan liian hankalaa, kallista ja riskialtista. Tuhansien eurojen muottikulut ja muut tuotannollisen toiminnan aloittamiseen liittyvät riskit. Paljon helpompaa oli vain myydä jo olemassa olevia tuotteita, ja niitähän oli ihan riittävästi tarjolla.

Lama vaan jatkui ja lopulta liiketoiminta muuttui kannattamattomaksi. Oli vaan hyväksyttävä tosiasiat ja laitettava “pillit pussiin” keväällä 2015 25 vuoden yrittämisen jälkeen. Ehkä vetäisin hieman henkeä ja odottaisin taas parempia aikoja, tai yrittäisin vielä päästä johonkin palkkatyöhön. Ehei! Huomasin pian, että yli viisikymppisenä ja lähes koko työikäni yrittäjänä olleena kuulun työmarkkinoiden pohjasakkaan. Lukuisista hakemuksistani huolimatta en päässyt koskaan edes työpaikkahaastatteluun. Oli liikaa koulutusta tai osaaminen vanhentunutta, koulutus “oudolta” alalta tai työkokemus vääränlaista.

Pitkittynyt työttömyys nakersi itsetuntoa ja -luottamusta. Se söi myös loputkin säästöt. Päivittäinen selviytyminen jäi velkaantumisen ja aviopuolison armeliaisuuden varaan. Näin ei voinut jatkua, oli tartuttava viimeiseen oljenkorteen!

Uskoin vakaasti tuoteideaani, mutta ymmärtäisivätkö muut motoristit sitä ja sen tuomia etuja? Entä kaupallistaminen, tai voitaisiinko ideoimaani tuotetta valmistaa kannattavasti? Tämä oli pakko selvittää! Nyt oli oikea hetki hyödyntää kaikkea saamaani koulutusta, pitkää yrittäjäkokemusta sekä moottoripyöräilyosaamistani.

3D-tulostettuja prototyyppejä. Heti alussa tuli selväksi, että kaukalon tyvipääty täytyi avata. Myös kaukalon leveyttä oli lisättävä. Painopisteen siirtäminen lähemmäs levyn takaosaa katsottiin myös hyödylliseksi.

Olin ollut jo aiemmin yhteydessä TEKESin keksintöasiamieheen ja tehnyt alustavia selvityksiä, mutta toukokuussa 2017 asiat lähtivät toden teolla rullaamaan. Otin yhteyttä Mikkelin kehitysyhtiön Miksei Oy:n start up -yritysten kehityspäällikköön, ja jo kesäkuun lopulla minulla oli Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa XAMKissa 3D-tulostetut prototyypit valmiina tuotetestausta ja markkinatutkimusta varten. Laadin itse kyselylomakkeet ja sovin loppukesän aikana neljän moottoripyöräkerhon kanssa tuotetestauksesta ja kyselytutkimuksesta.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa projektipäällikkönä työskentelevä diplomi-insinööri Mikko Hokkanen viimeistelemässä HANDYn 3D-mallia CAD-ohjelmalla.

Tuotetestauksen ja kyselyn tulokset olivat todella rohkaisevia, kuten muukin saamani suora palaute: “Et sä mitään kyselyjä tarvii, heti myyntiin vaan!” ja “Mistä noita voi ostaa?”. Tutkimus osoitti selvästi, että kehittämälläni tuotteella oli todella tarvetta, sen ideasta ja mallista pidettiin, sekä sitä oltiin valmiita ostamaan. Todellakin, narun käyttö ja sen tuomat edut tulivat valtaosalle aivan uutena oivalluksena. Tuotetestauksesta saatujen havaintojen ja palautteen avulla saimme yhdessä XAMKin kärsivällisen insinöörin kanssa hiottua prototyypistä entistäkin toimivamman ja kaikille testatuille moottoripyörille sopivan mallin.

Saamani palaute rohkaisi ottamaan seuraavankin askeleen. Voisiko tuotetta valmistaa kannattavasti Suomessa? Lukuisten tarjouspyyntöjen ja niihin saatujen vastausten perusteella vastaus oli kyllä. Tarkkojen kustannus- ja kannattavuuslaskelmien sekä erilaisten myyntiennusteiden kanssa matka jatkui taas kaupungin kehitysyhtiöön ja paikalliseen uusyrityskeskukseen. Esitetty aineisto vakuutti asiantuntijat, ja oli aika tehdä liiketoimintasuunnitelma, jota vaadittiin rahoitusta ja starttirahaa haettaessa. Starttirahaa oltiinkin jo myöntämässä, mutta riskirahoituksen saaminen perustettavalle yritykselle osoittautuikin vastoin odotuksia mahdottomaksi. Koko homma näytti “tyssäävän” siihen, mikä valtava pettymys!

Pitkän väännön, tiukkojen neuvotteluiden ja erinäisten kompromissien jälkeen löytyi kuitenkin ratkaisu; panokseksi oli laitettava oma koti, siis yrityslainan vakuudeksi oli pantattava osa omakotitalostamme. Itsensä työllistäminen velkarahalla ja kodin menettämisen riskillä, voiko työttömältä enempää vaatia?

Tätä tarinaa kirjoittaessani yritys on juuri perustettu ja yritystoiminta alkamassa. Toivottavasti sillä nololla upouuden pyörän kaatamisella 13 vuotta aiemmin oli tarkoituksensa, sen vain aika näyttää…

Valmistusmuotti valmiina ensimmäistä koepuristusta varten.
Hieman säätöä vielä kaipaa, mutta se toimii!
Tässä ne vihdoin on, ensimmäisen koepuristuserän ”hedelmät”.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivitys 12.8.2018: monien vastoinkäymisten ja viivästysten jälkeen ensimmäiset HANDYt ovat nyt löytäneet jälleenmyyjänsä ja sadat motoristit ovat lopultakin saaneet omansa yli kaksi kuukautta myöhässä. Mutta ehkä kannatti odottaa: ”Loistava tuote, onpa hieno keksintö, juuri sopivan kokoinen, kiitos!”. Eipä parempaa palautetta aloittava yrittäjä ja uutuustuote voisi saada tuotteen lopullisilta käyttäjiltä. Myös motoristien erikoislehti MOTOUUTISET innostui uutuudesta:

https://www.motouutiset.fi/fi/moottoripyorat/varustetestit/6914/Handy-uusi-k%C3%A4tev%C3%A4-kotimainen-sivuseisontatuen-alusta-yl%C3%B6svetonarulla-varustettuna.htm

Rohkeasti on hypätty satulaan, ja pitkä tie on edessä, mutta tästä on hyvä jatkaa…

Turvallista matkaa ja mukavia pysäköimisiä!

Seppo Frilander, motoristi